Chapter 26.

Huhhuh, taas turvallisesti omilla kämpillä. Tulin jo perjantaina illansuussa Turkuun, mutta viikonloppu hujahti niin, ettei ehtinyt tai edes jaksanut avata läppäriä. Pakko sanoa, että ihana palata omaan kotiin ja elää taas omaa elämää. Tulevana keskiviikkona alkaa myös puheterapia, mikä jännittää jonkin verran. Täytyy toivoa vaan, että se alkaa sujumaan hyvin ja ylipäätään puhe alkaisi rullaamaan jossain vaiheessa.

Kävin lauantaina Muumimaailmassa, kun Diakissa mun luokkalaiset olivat tulkkaamassa siellä. Hieno projekti, hienot tulkkaukset jokaiselta, joita ehdin näkemään. Varasin maailmaan kahden päivän liput, mutta yksinkertaisesti en jaksanut seuraavana päivänä mennä paikalle. Kroppa väsähti lauantaina niin paljon, ettei toivoakaan sunnuntaista. Harmitti, mutta tilanne on mikä on. Nyt on kuitenkin tärkeintä, että opettelee kuuntelemaan omaa kehoa ja sitä, mitä kroppa yrittää viestittää.

Muminpappan e bäst

Koko sunnuntai menikin kotona, lähinnä katsoen HBO:ta ja Netflixiä. Jalat ovat edelleen aika väsyksissä ja luulen, että tänään saa olla vielä jonkinlainen palautumispäivä. Tarkoitus olisi lähteä koiran kanssa palloilemaan Skanssiin, koska tyyppi voitti sieltä itselleen ruokasäkin. Skanssiin on helppo lähteä, kun paikallisbussit kulkevat käytännössä pihasta pihaan. Tarkoittaa sitä, ettei tule juuri ylimääräisiä askeleita itselle ja samalla tulee kuitenkin poistuttua kotoa jonnekin muualle hetkeksi. Jännittää vaan hieman Skanssiin meno, sillä juurikin tuolla Mustissa ja Mirrissä tulisi kyetä myös kommunikaatioon. Tarkoittaa lähinnä siis sitä, että puhelimen muistioon saa taas kerryttää tekstiä oikein urakalla ja toivoa että myyjät ymmärtävät kyseessä olevan mun ”kommunikaatiotapa”. Valitettavan usein eri liikkeiden myyjät, bussikuljettajat ja moni muu ihminen ajattelee mun olevan töykeä. Töykeä, koska en vastaa yhtään mitään heille tai heidän esittämiin kysymyksiin. Harmittaa, koska en todellakaan haluaisi antaa heille töykeää mielikuvaa itsestäni. Mutta, tilanne on mikä on.

On todella inhottavaa, kun joutuu jännittämään jatkuvasti ihmisten ilmoille mentäessä sitä, että ymmärtävätkö muut mua. Tuolla Muumimaailmassa olisi vielä ollut helppoa ja ihanaa kommunikoida tarvittaessa ei-viittovienkin kanssa, sillä ympärilläni oli jatkuvasti viittomataitoisia henkilöitä. Tiedän, että he olisivat varmasti tulkanneet tarvittaessa esimerkiksi kassatilanteen kahvia ostettaessa. Mutta muuten, noin 99% vuorovaikutustilanteista joudun miettimään ja toivomaan etukäteen sitä, että ne sujuvat hyvin ja henkilökunta ymmärtää mua. Ja se on todella inhottavaa, raastavaa.

Lisäksi inhottaa, koska mun pitäisi varata aika lääkäriin. Vasen puoli naamasta on aina alaleuasta korvaan saakka kipeä, mikäli joudun liikuttamaan suuta pois ”normaalitilasta”. Ei tilanteessa inhota mikään muu kuin se, että esimerkiksi lääkärissä toimiva kommunikaatio olisi äärettömän tärkeää. Toki voin pyytää terveysasemaa tilaamaan paikalle puhevammaisten tulkin, mutta en jaksa innostua aiheesta kovinkaan paljoa. Asenne on muuttunut hyvin pessimistiseksi asian tiimoilta, eikä se ole toisaalta mikään ihme. Tulkkia on kuitenkin yritetty saada niin paljon, niin moneen eri tilanteeseen jo. Sen saaminen ei vaan yksinkertaisesti ole mahdollista, ainakaan virallisten tahojen mukaan. Valitettavasti näin.

Ja tähän kohtaan syvä huokaus. Nyt kuitenkin etsimään bussikortti, jotta lähdetään koiran kanssa liikenteeseen. Samalla reissulla Skanssissa voisin tehdä koiralle sopivan häiriöpaikkistreenin ja tehdä muutaman kaukokäskysarjan. Myös seuruusta jääviä voisi ottaa pari, ainakin seisomiseen ja istumiseen tarvitaan hieman lisävarmuutta taas tauon jälkeen. Etenkin, kun suulliset käskyt ovat vaihtuneet kokonaan viittomiin. Voisin palautella myös koiran mieleen mm. soivan puhelimen ilmaisua.

Helppoa ja yksinkertaista aivojumppaa koiralle ilman, että itse tarvitsee sen suuremmin yrittää rehkiä fyysisesti. Ja ha, tulipahan tehtyä treenisuunnitelma samalla kertaa. Näillä mennään ja toivotaan, että muorikoira on mun kanssa samalla aaltopituudella myös tänään. Ja vielä enemmän toivotaan, että liikkeiden henkilökunta on ok sen asian kanssa, että en puhu sanaakaan.

Onnellinen toope