Chapter 47.

 

Tänään on mun syntymäpäivä, 17.8. Tuntuu hurjalta, että yhtäkkiä on jo 25 vuotta kulunut! Koska eihän siitä ole kuin hassu pieni hetki, kun olin vielä yläasteella. Ah, yläaste. Jestas – siitäkin on kymmenen vuotta, kun aloitin viimeisen peruskoulun luokan! Ihan hullua. Viime aikoina oon ajatellut aika paljon yläastetta, kun olen seurannut somesta kaikenlaisia kiusaamiseen liittyneitä postauksia mitä on tullut vastaan esimerkiksi Facebookin ryhmissä. Esimerkiksi Naistenhuoneella on säännöllisesti aiheesta. Tekisi mieli jossain vaiheessa kirjoittaa jonkinlainen postaus peruskoulun, mutta etenkin yläasteen ajoista. Siitä, miten syviä jälkiä kiusaaminen voi jättää jälkeensä. Teen tuon postauksen sitten, kun olen kerännyt riittävän paljon rohkeutta jotta uskallan lähettää sen lähes jokaiselle entiselle luokkalaiselleni.

 

Tänään on mun synttärit. Mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa sitä, jotta oon reilun tunnin tänään toisten ihmisten seurassa – käyn broidini ja hänen avovaimonsa kanssa syömässä. Lisäksi mun pikkusisko käy mun luona, viettäen aikaa kokonaiset viisi minuuttia täällä. Muuten, täysin tavallinen päivä. Käyn koirien kanssa metsässä, katson töllöstä Dr. Pimplepopperia. Selaan somea, teen koirien somesivulle päivityksen. Siinä se päivä taas menikin. Tekemättä mitään. Samanlainen päivä kuin kaikki muutkin. Sillä erolla, että tänään oli jopa ehkä puolitoista tuntia sosiaalista elämää.

Se on suhteellisen perseestä. Vaikka olenkin viimeisen vuoden aikana opettanut itseni erittäin introvertiksi, niin ei tämä enää yli vuoden jälkeen kovin mukavaa ole. Vaikka toisaalta, samalla on kasvanut ajan saatossa sosiaalisten tilanteiden pelko. Tästä kiitos kuulu puhtaasti Kelalle. Koska en saa tulkkia, jokainen sosiaalinen tilanne ahdistaa jo etukäteen niin paljon, etten halua niitä edes tapahtuvaksi. Mutta samalla, siitä huolimatta haluaisi elämäänsä takaisin jotain sosiaalista elämää, ystäviä – jotain. Nyt se kaikki on vain kaukainen muisto.

 

Tänään on mun synttärit. Se tarkoittaa sitä, mun elämä on yhtä paskaa kuin se oli eilenkin. Ja on huomenna. Ja ylihuomenna, sitä seuraavana päivänä ja… Niin. Se tarkoittaa sitä, että maapallo on kiertänyt kertaalleen auringon ympäri. Elämä jatkuu täysin samanlaisena siitä huolimatta. Hiljaisena, työttömänä, vailla mitään päämäärää. Kun olisikin edes jokin päämäärä, mitä kohti mennä. Kun olisi edes jonkinlainen päivärytmi eikä vain ”teen mitä teen, juuri silloin kun haluan” -tilannetta. Ihan sama, vaikka lähtisin kauppaan yhdeltä yöllä. Ei sillä ole mitään väliä, koska seuraavana aamuna ei ole mitään syytä herätä. Koskaan ei ole mitään syytä herätä tai aikatauluttaa elämäänsä. Ei ole mitään syytä, miksi pitäisi olla jonkinlainen päivärytmi. On täysin ok herätä kolmelta päivällä tai mennä nukkumaan aamupäivällä.

Voisi ajatella, että elämä olisi yhtä pitkää kesälomaa. Sille se tuntuu ensiksi. Sen jälkeen se ei todellakaan ole pelkkää kesälomaa. Se on sitä, että olet täysi turhake. Et ole ihminen, olet loinen. Loinen, joka loisii kotonaan ympäri vuorokauden eläen verorahoilla tekemättä mitään niiden eteen. Loinen, jolla ei ole pientäkään arvoa. Loinen, joka on täysin turha (mutta kallis ylläpidettävä) yhteiskunnalle. Loinen, joka ei näe itseäänkään aina ihmisenä. Vain sellainen, joka toistaa samat asiat päivästä toiseen.

Mutta samalla silti niin reipas, ainakin muiden silmiin.

Chapter 46.

 

Jaa’a. Taas on mennyt huomaamatta pidempi aika siitä, kun viimeksi on läppärin avannut. Jostain syystä koneen avaaminen on ”iso” urakka joka kerta. Puhelimella surffailu on vaan niin paljon nopeampaa ja helppoa, verrattuna mukamas niin kovin isoon ja kömpelöön läppäriin.

Arkeen ei kuulu oikeastaan mitään uutta. Paitsi se, että suurella todennäköisyydellä on muutto pian vastassa jälleen. Meidän rapussa tietyt ihmiset tupakoivat huoneistoissaan ja parvekkeellaan niin, että savu leviää koko taloon. Parhaillaan saan päivittäin repiä ikkunaruudut auki täysin, jotta saa asunnon tuulettumaan. Se alkaa pikkuhiljaa ottaa päähän, joten vaihdan asuntoa. Ja päähän ottamista vielä enemmän se inhottaa, koska reagoin asiaan migreenillä turhan herkästi. Lisäksi esimerkiksi kuivumassa olleet vaatteet saa heittää suoraan pesuun uudestaan, koska ne haisevat ihan ummehtuneelle.

Onneksi muuttomatkaa ei ole kuin toiseen rappuun. Suunnitelmana on lainata meidän paapalta nokkakärryjä, jolloin saan kevyesti 4 banaanilaatikkoa kuskattua kerrallaan. Toinen vaihtoehto on myös ajaa auto ulko-oven eteen, pakata Corolla tai Kia täyteen (suunnilleen samalla tavalla kuin pelaisi Tetristä), ajaa uuden rapun oven eteen ja tyhjätä kuorma. Ei tarvitse kovin montaa kertaa edes ajaa, kun kaikki on tyhjätty! Päivän urakka, onnistuen kyllä. Ainoastaan pianon, sohvan ja sängyn siirtämiseen tarvitsen apua. Kaikki muu hoituu itse. Ikean Malm-lipastotkin kulkevat helposti nokkakärryjen kanssa tai vaihtoehtoisesti liinattuna selkään kiinni.
Lisäksi onni, etten ole vieläKÄÄN tyhjännyt kaikkia muuttolaatikoita. Kuitenkin kaikki on laatikoissa aihejärjestysten mukaan, eli tarvittaessa on ollut helppo käydä ottamassa tavaraa esimerkiksi ”kirjat”-laatikosta tai ”toimisto”-laatikosta hakea muutama kynä. Lisäksi kun kaikki jäljellä olevat laatikot ovat piilossa vaatehuoneessa, ei kukaan edes näe niitä. Ja pysyy ainakin järjestys yllä, koska välillä olen erittäin taivaanrannan maalari järjestyksen kanssa… Ainakin, jos huone on sellainen mitä muut eivät näe!

 

Mutta muuten: ei mitään erikoista. Paitsi etten vieläkään ole onnistunut hankkimaan itselleni työpaikkaa. Kaverien kautta tuli pari tarjousta, mutta useamman muun ihmisen kautta kuulin yritysten olevan sellaisia, että esimerkiksi 8h työstä maksetaan usein vain suunnilleen 4h palkka. Ja täten kun laskee koko päivää, jää tuntipalkaksi parhaillaan 5€/h, ellei vähempikin. Sillä ei valitettavasti kovin pitkälle pötkitä verotuksen jälkeen. Jos tuntipalkka olisi 10€ ja päivässä maksettaisiin vain 4h palkka, se olisi 40€ päivässä. Viikossa 200€, mikäli työskentelee viitenä päivänä viikossa. Kuukaudessa 800€. Miinus verot. Eli valitettavasti diili ei kovin kannattava ole, vaikka töitä niin älyttömän kivaa olisikin tehdä. Enkä mitään 2000€ palkkaa haaveile, mutta valitettavasti fakta on se, että käteen on pakko jäädä enemmän kuin parisataa euroa kuussa vuokran jälkeen. Kuitenkin eteen tulee muut laskut ja ihan peruskustannukset elämiseen.

Mutta, eiköhän tästä jokin työpaikka löydy vielä. Toivottavasti. Viimeisimpien työhakemuksien perusteella yhdestä sain vastauksen: valitettavasti emme voi palkata kuuroja.
…..jaa. Vielä kun olisin kuuro, edelleenkään. Mietin jo hieman, saako tuollaisesta mahdollisesti tehdä valituksen yhdenvertaisuuteen tai tasa-arvoon vedoten. En tiedä, mutta tutkia sitä voisi silti. Muista hakuista ei kuulunut mitään, eikä tule kuulumaankaan. Ärsyttävää.

Mutta, joku päivä vielä.