tiistai 11. kesäkuuta 2019

Chapter 2.

Muistan, että sunnuntaina herätessäni meinasi ensimmäisenä iskeä paniikki. En tajunnut olevani sairaalassa - vaikka olin valvonut yöllä pitkiä pätkiä tietäen sijaintini. Kummallista, miten ihmisen mieli voi yrittää sulkea asioita, vaikka nyt kyseessä oli näinkin konkreettinen ja iso asia.

Sunnuntaina otettiin verikokeita, neurologisia testejä ja oli päivystävän neurologin vastaanotto. Neurologi pystyi sanomaan nyt varmemmin, että magneetti näytti puhtaalle. Magneetin puhtaus oli ehdottomasti positiivista; vauriota ei ole tapahtunut aivoissa. Tämä myös ihmetytti kyseistä neurologia, sillä mikä voisi laukaista yhtäkkiä vastaavan oirekuvan kuin aivoperäinen ongelma (infarkti, tukos, repeämä).
Neurologi oli kuullut hoitajalta, että osaan viittoa. He pyysivät minua viittomaan: viitominen sujui kuten ennenkin. Ainoastaan oikea käsi oli laiska, se ei toiminut kuten halusin sen toimivan. Onnekseni olen vasenkätinen, joten suurin työ tapahtuu ongelmattomalla kädellä.

Viimeisintä muotia: monitori kaulaan ja ringille!

Migreenitaustani vuoksi kyseessä voisi olla jopa epätyypillinen migreenikohtaus. Neurologi sanoi, ettei se ole tavallista muttei täysin tavatontakaan. Itseäni asia hieman arvelutti, migreenistä usein kärsivänä kohtaukset ovat olleet aina samanlaisia: lamauttava pääkipu sekä aistiyliherkkyyksiä. Kokeilun arvoinen idea toki, joten coctail tippumaan. Migreenitippa ei tehnyt mitään eroa aiempaan, eli takaisin lähtöruutuu. Harmitti, sillä salaa ehdin jo toivoa tipan auttavan ja pystyväni edes kävelemään.

Sunnuntaina alkoi myös tappelu tulkista. Hoitaja ilmoitti aamupäivällä, että päivystävä neurologi tulee käymään noin tunnin kuluttua. Kysyin tulkkia, koska pystyn ilmaisemaan itseäni viittoen. Vastaus oli tylysti, ettei tulkkia ehditä tilaamaan eikä seudulla ole vapaita tulkkeja. Jännä, sillä tiesin useamman tulkin olevan vapaalla. Ehkä tulkeilla oli yleinen siesta, kuka tuota tietää. No, tulkit olivat jossain enkä saanut ketään paikalle tulkkaamaan lääkärin käyntiä. Yritin myös kysyä, jos itse pystyn tilaamaan tulkin (sairaalan piikkiin). Ei.

Kysyin tulkkia illalla seuraavalta hoitajalta, koska tiesin, etten pääse kotiin. Olisi sitten maanantaille tulkki, kun osaston neurologi, fysiologi ja puheterapeutti tulevat kukin käymään. Hoitaja lupasi selvittää asiaa. Hän tuli nopeasti takaisin ilmoittaen, etten voi saada tulkkia. Ihmettelin asiaa ja hän selvensi, etten ole viittomakielinen = ei tulkkia. Ei, en ole viittomakielinen. Mutta vaikuttaako äidinkieleni siihen, että tarvitsen viittomataitoisen puhevammaisten tulkin? Ei vaikuta.

Sairaalan tulee itse huolehtia tulkki paikalle. Linkki Kelan sivuille TÄSTÄ

Jäin hämmentyneenä miettimään, kuinka monella puva-asiakkaalla on äidinkielenään viittomakieli. Tunnen ja tiedän kuitenkin useamman henkilön, jotka ovat oikeutettuja puhevammaisten tulkkiin. Heistä kolme viittovat, muut käyttävät erilaisia kommunikaatiomenetelmiä. Miten he kaikki voivat kuitenkin käyttää tulkkia, vaikka heidän äidinkielenään on puhuttu kieli? Harmittaa, etten tajunnut kysyä asiaa tuolla hetkellä.


Kysyin tätä asiaa myös kaveriltani (ammatiltaan viittomakielen- ja puhevammaisten tulkki), joka oli kanssani samaa mieltä: olen oikeutettu tulkkiin, tulkit voivat tulla paikalle hyvinkin nopealla aikataululla ja laki potilaan oikeuksista sanoo, että mikäli potilas ei voi tulla puhevian takia ymmärretyksi, on tulkitsemisesta huolehdittava. Ja lääkärin on tultava käymään vasta sitten, kun tulkki on paikalla. Ehkä tämä tapahtuukin - ainakin kauniissa, vaaleanpunaisissa ajatuksissa. Ei oikeassa elämässä ja kiireellisenä sunnuntaina.

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista. Linkki Finlexiin TÄSTÄ


Tässä tapauksessa laki kierrettiin sillä, että kirjoitin omat vastaukseni puhelimeen. Kaikki osaavat lukea, joten tulkki on täysin turha. Kuitenkaan ei ymmärretä asiassa olevaa ristiriitaa tai sitä, miltä kirjoittaminen tuntui. Se tuntui kammottavalta. Erityisen kammottavalta, kun tiesin omat oikeuteni. Ärsytti, ahdisti, koska kommunikaatio sujuisi paljon jouhevammin tulkin kanssa. Mutta, ehkä pystyn asian selittämään maanantaina neurologille tai toisille hoitajille paremmin...

Ehkä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti