Chapter 46.

 

Jaa’a. Taas on mennyt huomaamatta pidempi aika siitä, kun viimeksi on läppärin avannut. Jostain syystä koneen avaaminen on ”iso” urakka joka kerta. Puhelimella surffailu on vaan niin paljon nopeampaa ja helppoa, verrattuna mukamas niin kovin isoon ja kömpelöön läppäriin.

Arkeen ei kuulu oikeastaan mitään uutta. Paitsi se, että suurella todennäköisyydellä on muutto pian vastassa jälleen. Meidän rapussa tietyt ihmiset tupakoivat huoneistoissaan ja parvekkeellaan niin, että savu leviää koko taloon. Parhaillaan saan päivittäin repiä ikkunaruudut auki täysin, jotta saa asunnon tuulettumaan. Se alkaa pikkuhiljaa ottaa päähän, joten vaihdan asuntoa. Ja päähän ottamista vielä enemmän se inhottaa, koska reagoin asiaan migreenillä turhan herkästi. Lisäksi esimerkiksi kuivumassa olleet vaatteet saa heittää suoraan pesuun uudestaan, koska ne haisevat ihan ummehtuneelle.

Onneksi muuttomatkaa ei ole kuin toiseen rappuun. Suunnitelmana on lainata meidän paapalta nokkakärryjä, jolloin saan kevyesti 4 banaanilaatikkoa kuskattua kerrallaan. Toinen vaihtoehto on myös ajaa auto ulko-oven eteen, pakata Corolla tai Kia täyteen (suunnilleen samalla tavalla kuin pelaisi Tetristä), ajaa uuden rapun oven eteen ja tyhjätä kuorma. Ei tarvitse kovin montaa kertaa edes ajaa, kun kaikki on tyhjätty! Päivän urakka, onnistuen kyllä. Ainoastaan pianon, sohvan ja sängyn siirtämiseen tarvitsen apua. Kaikki muu hoituu itse. Ikean Malm-lipastotkin kulkevat helposti nokkakärryjen kanssa tai vaihtoehtoisesti liinattuna selkään kiinni.
Lisäksi onni, etten ole vieläKÄÄN tyhjännyt kaikkia muuttolaatikoita. Kuitenkin kaikki on laatikoissa aihejärjestysten mukaan, eli tarvittaessa on ollut helppo käydä ottamassa tavaraa esimerkiksi ”kirjat”-laatikosta tai ”toimisto”-laatikosta hakea muutama kynä. Lisäksi kun kaikki jäljellä olevat laatikot ovat piilossa vaatehuoneessa, ei kukaan edes näe niitä. Ja pysyy ainakin järjestys yllä, koska välillä olen erittäin taivaanrannan maalari järjestyksen kanssa… Ainakin, jos huone on sellainen mitä muut eivät näe!

 

Mutta muuten: ei mitään erikoista. Paitsi etten vieläkään ole onnistunut hankkimaan itselleni työpaikkaa. Kaverien kautta tuli pari tarjousta, mutta useamman muun ihmisen kautta kuulin yritysten olevan sellaisia, että esimerkiksi 8h työstä maksetaan usein vain suunnilleen 4h palkka. Ja täten kun laskee koko päivää, jää tuntipalkaksi parhaillaan 5€/h, ellei vähempikin. Sillä ei valitettavasti kovin pitkälle pötkitä verotuksen jälkeen. Jos tuntipalkka olisi 10€ ja päivässä maksettaisiin vain 4h palkka, se olisi 40€ päivässä. Viikossa 200€, mikäli työskentelee viitenä päivänä viikossa. Kuukaudessa 800€. Miinus verot. Eli valitettavasti diili ei kovin kannattava ole, vaikka töitä niin älyttömän kivaa olisikin tehdä. Enkä mitään 2000€ palkkaa haaveile, mutta valitettavasti fakta on se, että käteen on pakko jäädä enemmän kuin parisataa euroa kuussa vuokran jälkeen. Kuitenkin eteen tulee muut laskut ja ihan peruskustannukset elämiseen.

Mutta, eiköhän tästä jokin työpaikka löydy vielä. Toivottavasti. Viimeisimpien työhakemuksien perusteella yhdestä sain vastauksen: valitettavasti emme voi palkata kuuroja.
…..jaa. Vielä kun olisin kuuro, edelleenkään. Mietin jo hieman, saako tuollaisesta mahdollisesti tehdä valituksen yhdenvertaisuuteen tai tasa-arvoon vedoten. En tiedä, mutta tutkia sitä voisi silti. Muista hakuista ei kuulunut mitään, eikä tule kuulumaankaan. Ärsyttävää.

Mutta, joku päivä vielä.